Tänään pääsimme Lean (ja Sametin) kanssa kultaistakin kultaisemman auringon paisteessa ratsastamaan! Eteneminen sujui rauhallisin askelin, koska metsäpolut olivat nyt jäätyneet ja liukkaat. Aatu liukasteli aikamoisesti, mutta kuljimme hevosten tahtiin ja nautimme hiljaisesta ja seesteisestä menosta ja tunnelmasta. Yhden pätkän metsäpolulla Aatu halusi laukata Sametin ravatessa. Pellolle auratulla tiellä pääsimme laukkaamaan ihanasti jo pidemmän matkan, se oli suuri nautinto auringon hehkuessa säteitään kasvoillemme. Voisin sanoa, että me olimme sillä hetkellä varmastikin kaikki yhtä ja samaa onnen kantamoista; ilon ja onnen ja vapauden sävyttämiä. Puhuimme Lean kanssa asioista, kaikenlaisista maan ja taivaan välillä :-), ja ihmettelimme jälleen, ties kuinka monennen kerran sitä, kuinka hevosemme lähestulkoon lukevat ajatuksemme, kun ei tarvitse kuin ajatella jotain asiaa, niin Aatu ja Sametti tietävät jo :-) ja toimivat. Tallissa meillä oli niin hauskaa, monia ihania asioita ja sattumia, rupattelua, hevosten hellimistä ja naurua. Kun Aatu palasi tarhaansa, niin se alkoi hurjan kinastelun Tähden kanssa, ja vaikka välissä oli aita, niin äänet ja eleet sekä liikkeet olivat mittavia; kaksi "kovanaamaa" ja kumpikaan ei periksi anna.

"Aurinkokin ryhtyi paistamaan. Se paistoi oikein innokkaasti kaikkien hyvien ihmisten päälle. Olisi se paistanut pahoillekin, mutta niitä ei ollut." (Aapeli)