Voi miten levoton Aatu olikaan tänään, aivan hermoheikko, ja se kaikki taisi johtua siitä, että Aatun viereiseen tarhaan on tullut uusi salskea suomenhevos-ruuna; Tähti! Kaunis kuin mikä, ja ilmeinen uhka Aatulle, joka piti hurjaa jöötä aidan takaa uudelle tulokkaalle. Aatu oli taas niin oria, niin oria :-). Lean (ja Sametin) kanssa lähdimme kiertelemään uusia "teitä", joita oli tehty pitkin peltoja. Tarkoituksemme oli tehdä vain käyntilenkki, mutta annoimme hevosten päättää, ja ne halusivat jopa laukata yhden mukavan pätkän! Paluumatkalla kun pääsimme käynnissä olevan traktorin ohi, niin jotenkin kyllä aavistin että Aatu pelästyy, koska surraavan koneen ohittaminenkin jo arvelutti pappaa, ja sittenhän Aatu tempaisi vauhtiin oikein kunnolla, tunsin oikein kuinka sen takapää "lähti alta", ja meikäläinen keikkui siinä laukassa kuin räsynukke pitkin ohjin, Leaakin nauratti, kun olin niin hassun näköinen, mutta pysyinpä selässä :-). Kyllä tuli mieleen Sari-ystävän vanhat hyvät neuvot, että aina jos jotain sellaista on lähellä jota hevoset saattavat pelästyä, niin ohjat tuntumalle. Kyllä kyllä, mutta minä olen niin tuudittautunut siihen, että papan kanssa ei ohjia tarvita oikeastaan ollenkaan (ei ainakaan pihapiirissä) ;-) ja hauskaahan meillä vain oli! Kierroksemme loppuosiossa Aatu vielä säikähti, ja tällä kertaa ihan vain henkilöautoa :-). Tallissa rauhoituttiin sitten helliin hetkiin ja makeat porkkanat sun muut herkut sentään maistuivat, mutta Aatupas pääsi taas yllättämään herkuttelun ja hoidon jälkeen; olin juuri laittamassa loimen viimeisiä hihnoja kiinni, kun Aatu päätti karata, ja niin se lähti remelit roikkuen vinhaa ravia ovista ulos ja suoraan tarhaan tarkistamaan Poutan ja Pepin, että onhan sen lauma koossa ja kunnossa :-), niin paljon Aatua rassasi kun uusi tulokas oli vaarassa viedä sen lauman (vaikka Tähti olikin tallissa sillä hetkellä). Voi pappaa kun se käy nyt taas ylikierroksilla, no, toivotaan että se pian rauhoittuu ja pääsee taas tasapainoon. Kyllä Samettikin muuten oli aika hermona, sekin karkasi vähän Aatun perään :-)

"Kevät! Sen tulon voi jo tuntea, tuoksusta ja ilman leudosta väreilystä. Sinustakin sen aistii. Hiljalleen olemuksesi muuttuu; olet taas se nuori ori kuin silloin joskus, kauan sitten. Sinä höriset ja haistelet ilmaa, metsässä katselet ja kuuntelet, tarkkailet lintujen liikehdintää. Käännät kylkesi kohti aurinkoa ja annat sen lämmittää vielä niin pörröistä pintaasi. Kaipaatko sinäkin jo ruohoa, ihan niinkuin minäkin. Vaikka maa on vielä roudan alla, mennään yhdessä sitä vastaan. Kuljetaan hiljaisia metsäteitä, hypitään yli virtaavien purojen.

Ja eräänä päivänä, huomaamatta ja aina yhtä yllättäen, herättäen kaiken uuteen eloon, se on taas täällä; Kevät!" (en tiedä runon tekijää)