Pitkästä aikaa, lähdin tänään Aatun kanssa metsälenkille maastakäsin :-), Lea ja Sametti mukana! Leakin sanoi heti, että Aatusta näkee ja aistii niin selvästi, kuinka paljon se rakastaa maastakäsin lenkkejämme! Se on totta, siinä Aatun kanssa kävellessä voi oikein tuntea jonkinlaisen suuren rauhan ympärillämme. Oli myös ihanaa katsella Lean ja Sametin menoa (ratsain, ilman satulaa), kun he molemmat olivat myös omassa rauhassaan :-), täydellisesti. Kotimatkalla Lea ja Sametti katosivat, koska menivät minua ja Aatua vauhdikkaammin. Aatu oli taas vapaana, mutta kulki luottavaisesti vierelläni :-), siinä meidän yhteisissä askelissa minä upposinkin melkoiselle mielikuvamatkalle; koin jotenkin sellaisen pienen seikkailun ;-), ikäänkuin olisimme Aatun kanssa tulleet yhdessä pitkien aikojen ja hurjienkin koettelemusten saattelemana vihdoin kotiin, ja molemmat kuljimme jotenkin niin - tyynesti vaikka voimiamme oli koeteltu ja väsyneinä mutta onnellisina, elämän myrskyt voittaneina - kotiin, rauhan tyyssijaan, ja tuon matkan aikana olimme löytäneet toisemme, tutustuneet toisiimme sielujemme syvimpiä sopukoita myöten, tukeneet toisiamme ja vahvistuneet yhdessä. Tällainen hassu (?) mielikuvamatka syntyi siinä Aatun kanssa kulkiessa :-).

Tallissa hevosemme saivat tietysti hemmottelua kerrakseen, ja Sametti varsinkin oli niin seurustelutuulella, ettei olisi halunnut Lean lähtevän ollenkaan kotiin :-). Samettikin muuten kulkee nykyään aina vapaana pihatosta talliin ja takaisin, Lean kanssa :-)!

Eilen meillä oli oikein pirteä ja hauska reissu, kun meitä oli liikkeellä kiva kolmikko :-), Aatun ja minun lisäksi: Lea ja Sametti sekä Satu ja Mustang. Herkkiä ihmisiä ja herkkiä hevosia kimpassa ja kaikki hepat tietty kuolaimettomilla :-). Kuljimme lähimetsän lenkin reippaaseen tahtiin, monet pätkät laukaten ja hieno ja sopuisa henki ympärillämme säilyi koko reissun ajan! Kyllä hevostelu on antoisaa :-)!

"Kuljettu on yhtä matkaa pitkää tietä, mutkikasta. Virekkäin on hyvä jatkaa, toinen estää kaatumasta."