Aatun kanssa meillä on ollut viime aikoina paljonkin ihania kahdenkeskisiä tuokioita. Tänään esimekiksi, oman huolimattomuuteni takia, minun piti käydä tallilla kaksi kertaa, eikä se ollut "piti", vaan oikeastaan sain mahdollisuuden :-). Menin tietysti heti Aatua moikkaamaan, ja kun se oli niin kovasti tulossa kanssani talliin, niin enhän minä voinut estää, vaikka minun oli tarkoitus vain hakea tavarani tallilta (koska olin jo tänään ollut Aatun kanssa). Niinpä elämä järjesti taas hienon hetken Aatulle ja minulle, sellaisen pysähtyneen ja rauhallisen hoitotuokion. Ja vielä pihattotarhassa kun seisoimme Aatun kanssa kahden auringon laskiessa ja Aatun nuollessa käsiäni, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt siihen paikkaan. Tällaiset hetket elämässä, kun tulee olo, että tuntee ja aistii läsnäolevan hetken joka solullaan, ovat valtavia voimavaroja. Aatu jäi rauhallisena yksin tarhaansa (Peppi ja Pouta olivat kentällä).