Tänään minulla oli tilaisuus saada nauttia maastoilusta Pegasoksen selässä! Lea oli mukana Sametilla (tietysti :-)) ja Vilma oli Aatulla :-). Aatu oli kyllä taas hiukan ihmeissään, vaikka selitin sille tilanteen. Jo heti matkan alussa, kun jäimme Pekan kanssa hiukan enemmän jälkeen, niin huomasin, että Aatu edellämme pysähtyi ja kääntyi katsomaan minne jäimme. Nyt kun Aatulla on ratsastanut pari kertaa joku muu, ja minä olen ollut mukana toisella ratsulla, niin olen ollut huomaavinani, että Aatu kuulostelee minua matkan aikana, ja huolehtii minusta! Voi ihana ja viisas Aatu Rakas!!! Tämän päivän reissumme oli aivan ihana ja vauhdikaskin! Aatu tuntee Vilman niin hyvin ja luottaa häneen, joten Aatu oli reipas ja oma itsensä. Pegasoskaan ei muista jälkeen jäänyt laukkapätkissäkään, vaan pitkin ohjin (ja kuolaimettomilla) kiisimme Pekka-ponin kanssa (Pekka muuten pääsee kovaa :-)). Lea sanoi, että ihanaa katsella meitä, kun minä olen koko ajan hymy naamalla, no tottakai, koska Pegasos on minulle se ainoa oikea poni, ja Aatu se ainoa oikea hevonen!!! Pekka on myös loistava maastossa kulkija, vaikka paikoin jouduimme menemään syvää hankea, niin Pekka kulki yllättävän reippaasti, kun Aatulle taas nuo syvät hanget ovat jo aika koettelevia. Tosin hienosti Aatukin niistä aina selviää! (Emmekä joudu paljonkaan hangessa kahlamaan lähimetsän lenkillä). Tallissa hoitelin molempia; sekä Aatua, että Pekkaa. Aatua vielä hiukan enemmän, koska halusin että pappa tietää olevansa ykkönen :-), mutta Pegasoksellakin on paikkansa sydämessäni!