Neljän naisen ja neljän hevosen voimin liikuttiin tänään ja kylläpä oli ihanaa naisenergiaa ilmassa; upeita naisia upeine juttuineen! Tarkoitus oli lähteä tekemään pidempi maastolenkki, mutta vastassa oli sellainen hanki, että Aatu kompuroi ja tuntui että on kyllä tosi raskasta mennä, en halunnut pappaa sellaiseen koetukseen pistää. Eikä se kyllä miellyttänyt nuorempiakaan hevosia (eikä ketään ratsastajistakaan), ja Sametti ei suostunut edes kokeilemaan niin syvässä hangessa kulkemista, niin viisas se on! Totesimme vain, että Sametti oli heti alun alkaen oikeassa; mahdoton tehtävä :-). (Kävelepä itse reisiä myöten olevassa hangessa!) Niinpä päädyimme vauhdikkaalle lähimetsän maastolle. Ja paikka paikoin meno yltyikin aika vauhdikkaaksi lumihiutaleiden putoillessa päällemme. Aatu muuten kaipailee yhä Touko-kamuaan... kun menin tallille, oli Aatu taas yksin aidan vieressä odottelemassa, Peppi ja Pouta olivat kaksin ihan toisaalla. Kuitenkin lähtiessäni Pouta meni Aatun perässä aidan viereen seisoskelemaan, ja siihen ne jäivät lumisateeseen seisomaan. Tuntui, että Pouta meni lohduttamaan pappaa. Ja ehkä sekin kaipaa "veljeään"?

"Hämärässä ja pimeässä tallin nurkassa seisoo minun hummani Aatu. Se juo vettä sangosta, jonka kyljessä lukee sen nimi, ikä ja osoite." (Leena-Maija Rossi; runossa hevosen nimi muutettu)