Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Ratsu

 

Pakenit varjoon, kadotettujen taivaitten laukkaaja,

 

pimeään kaipaamaan laulujen holvikaarta,

 

kavioiden töminää ihanimmin kiihottavaa tannerta

 

keväisin aamuin siipiesi suhinan jylistessä.

 

Palaa varjostasi, kadotettujen taivaitten laukkaaja,

 

vaikkakin töminääsi vartovat veriset kasket,

 

aseiden kurittamat kansat ja maat ja mantereet,

 

kuivuneet kaivot, kodittomat, turvattomat orvot.

 

Palaa varjostasi, laukkaaja, heitä muinaisten

 

taivaitten kaipuu, laulujen loistavan kaaren.

 

Kuuntele kutsua: kurjat ja poltetut pyytävät 

rukouksilleen lempeitten siipien suhinaa.

(Olafur Johann Sigurdsson, suom. Maj-Lis Holmberg)

--------

Pienen valkean hevosen valitus

 

Valkea pieni hevonen pahassa säässä, olitpa urhea! Hevonen valkea, yksin edessä, kaikki muut takana.

Kaunista säätä ei koskaan tullut tuohon kyläpahaiseen. Ei koskaan kevään aikoja, yksin edessä, kaikki muut takana.

 

Vaan nurkumatta veti silti se aina kylän poikia pelloille mustassa sateessa, yksin edessä, kaikki muut takana.

 

Kun rattaat seurasivat vain kaunista häntää, liehuvaa, niin ei se tahtonut nurkua, yksin edessä, kaikki muut takana.

 

Vaan kerran kun se pahassa säässä noin säyseänä kulki, niin sen tappoi kirkas salama, yksin edessä, kaikki muut takana.

 

Se kuoli näkemättä kaunista säätä, olipa se urhea: kuoli näkemättä kevään aikoja, ei edessä, eikä takana.

 

(Paul Fort, suom. Aale Tynni)

-------

Kun se seisoi pelosta vavisten vangitsijansa edessä, kahlitsevan köyden saaman selkävoiton ruhjomana, kuristamisen, jalkakahleiden, viiltojen ja nälkiintymisen alistamana, se oli menettänyt kaiken, mikä teki siitä kauniin ja vapaan…Yleensä joka kolmas Lounais-Texasissa vangittu mustangi kuoli, ennen kuin se oli kesytetty. Tuo tapahtumasarja mursi usein niiden kahden muun vastarinnan.

 

-J. Frank Dobi-

Budapestin hevoset keväällä 1945

 

Kaupungin raunioissa, kadulla joka yltää taivaaseen, vanhoilla lumpuilla peitettyinä kuin luurangot, horjuu muutama sokea hevonen ja korkealla, korkealla, etäällä säteilee maaliskuun aurinko.

 

Minkä myrskyn läpi ne ovat eläneet ja missä nälässä, jos ne osaisivat itkeä, yhä kaiken aikaa ne itkisivät, mutta aivan kuin kohtalonsa unohtaneina ne vetävät kehnoja vankkureita, leppeästi nyökähdellen.

 

Uskollisen veljen tavoin tervehdin niitä, ennen loppuaan ne raahautuvat eteenpäin kuin karkotustuomion saaneet, tietämättä, että tunnin parin päästä niiden vapiseviin luihin työnnetään piilukirveet.

(Lajos Kassak, suom. Anna-Maija Raittila)

-------

Maljanne, Stocking ja Star ja Blaze!

Olette antaneet minulle kaiken, mitä parhaat voivat antaa – terveyden ja hilpeyden ja

iloisimmat päivät avarilla niityillä ja metsäpoluilla – ja miten voin korvata sen

paitsi laulamalla teille ylistyslaulun tai kaksi!

 

-Will H. Ogilve-

-------


©2018 Pegasoksen uni - hevossivut - suntuubi.com