Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK


Peltojen yllä kuolevat kyyhkysharjaiset hevoset, pitkät sateenkaariharjat värähtelevät. Vedenharmaa tammani syö kahisevaa kaislaa vettä kuin pilveä. Kuin pyrstö tai evä valtavan kalan harallaan tuulessa harja. Surullista marraskuuta viettää vesihevoseni.

(Helvi Hämäläinen)

------

Elämän hevoset

Sanon syyshevoselleni, hän on sininen: vie minut päivään jona olin pieni tyttö ja sinun silmäsi oli päivänkakkara. Hän vastaa: en voi viedä sinua lapsuudenpäivääsi. Hevoseni oli silloin kuunvärinen, säteilevä päänsä katsoi minua kujalta, viattoman kyläni tieltä. (1)

Sanon marraskuun hevoselleni, hän on harmaa: vie minut päivään, jona olin kuusitoistavuotias. Hän sanoo: en voi viedä sinua nuoruudenpäivääsi. Hevoseni harja oli pistelevä kuin kultainen hyönteisparvi, loistavankeltainen kuin voikukka oli hevoseni. Pieni torni oli ilmassa kuin kellokukka, ratsastin sen luo kukkahevosellani, pörrökarvaisella kaakilla, kukkatornissa oli runoni, sinikärpäsen siipineen, prinsessa runo. Hänet vapautin suurella eleellä nostaen ruusuhuiviani. (2)

Sanon kesäkuun hevoselleni: Vie minut päivään jona tapasin mummoäitini nummella ja poimin mansikankukkia. Hän vastaa: En voi viedä sinua kuolleen äitisi luo, päivään jona poimit mansikan kukkia. Olin antanut mansikanlehtikruunun tyhjien toiveiden päivälle, olin koristanut iltahämärän mansikanlehtikruunulla. (3)

Tartun valkoisen hevoseni harjaan, siinä on kadonneitten taivaitten sini, tartun valkoisen hevoseni kaulaan, siinä on sade, katson hänen valkeisiin silmiinsä, ne ovat lunta, sanon: ”Ratsastakaamme siis päiviin, joita ei ole”. Hän vastaa: ”Ratsastakaamme siis päiviin, joita ei ole.” (4)

Parempi rakkauden tyhjyyttä, parempi haudan tyhjyyttä on valkea hevonen. Parempi tulta ja ruusua, kuumaa sydäntä ja punaista puukkoa ja sinistä taivasta on valkea hevonen. Parempi kultaa ja kunniaa ja köyhyyttä ja pilkkaa on valkea hevonen. Köyhyys ja rikkaus ja kulta ja sydän ja punainen ruusu ja hauta ovat tyhjyyttä, parempi tyhjää on valkea hevonen. (5)

(Helvi Hämäläinen)

--

Niin puhkeaa siniseen teeruusu, hevonen, tamma, ruskea liikkuu lepikon edustalla. Tämä maailman korkeinta seutua, täällä näet kivirauniot peltojen, niittyjen. Sinistä, mäntyjen vuosikasvaimet, saaret, ilma. Niitetty pelto, kaadettu heinä, sinistä kukkaa. Purettujen latojen, navettojen ajoluiskat houkuttelevat sinistä hevosta. Mistä sen tähän otat? Se tehdään. Sitä varten nämä kaikki rakennelmat, sortumattomat, ladottua kiveä, hevonen sitä juoksee ylös, tyhjiin, lentää. Sinistä niin vihreää sinistä, alakuloista.

(Paavo Haavikko)

--

Suoraan Nilsiän pelloilta sinä laukkasit korvat luimussa elämääni. Siinä sinä olit, arka tammani, valkoinen liinaharja hämärtyvässä tallissa loistaen.

(Leena-Maija Rossi)

--

Tammani talvikarva tarttuu harjaan suurina tukkuina. Sen samettiturpa tummuu hiljalleen. Ne ovat varmoja kevään merkkejä.

(Leena-Maija Rossi)

--

Aurinko lämmittää, lumi on pehmeää. Ihana kevätpäivä. Tamma upottaa turpansa lumeen. Sen täytyy maistella erikseen joka lätäkön vettä.

(Leena-Maija Rossi)

--

Laineet liplattavat venee keulaa vasten, koivut ovat hiirenkorvalla. Kesällä sinä olet täällä jakamassa kanssani kaiken kauniin. Paarmatkin.

(Leena-Maija Rossi)

--

Viimeinen laukka tallille. Kaviot jyskyttävät tasaista vauhtia tallaten kostean, hennon nurmen. Lämmin kesäsade hukuttaa meidät kohinaansa.

(Leena-Maija Rossi)

--

Tammani sieraimista henkii lämmin kesätuuli. Sen pohjattomista suklaasilmistä kuvastuu viisaus ja suusta pilkistää ruohotukku.

(Leena-Maija Rossi)

--

Sataa. Harmaat pilvimassat vyöryvät taivaalla. Tamma luimistaa korviaan jokaiselle maan alla olevalle siemenelle, joka ei suostu kasvamaan heinäksi. Sem mielialapuntari näyttää myrskyä.

(Leena-Maija Rossi)

--

Oletpa lempeä tänään. Olisit aina tällainen, etkä iso, paha tammanhöppänä, näytelmän diiva.

(Leena-Maija Rossi)

--

Olet vastustamaton, kun olet hämilläsi. Katsot poispäin ja yrität salata tunteesi. Et onnistu!

(Leena-Maija Rossi)

--

Jänis panee päänsä pensaaseen ja luulee olevansa turvassa. Sinä piiloudut otsatukan taakse. Sitten ihmettelet, kuinka löydämme sinut.

(Leena-Maija Rossi)

--

Meillä on loma edessä. Pestään sinun jalkasi kesänlämpimällä vedellä ja otetaan elämä rauhallisesti.

(Leena-Maija Rossi)

--

Jo silloin kun olin ihan pieni, peltotilkullamme laidunsi ikioma hevoslaumani, jota kukaan muu ei nähnyt. Nyt katson ikkunasta ja näen iltataivasta vasten jykevän suomenhevosen siluetin. Se on todellinen: hain tammani juuri kolmannleta karkumatkalta naapurin kasvimaan kupeelta.

(Leena-Maija Rossi)

--

Hepo raukka pimeässä yössä, kaatosateessa. Onneksi se on lämmin eikä näe painajaisia.

(Leena-Maija Rossi)

--

Oikea tuittupääneiti, haluat aina saada tahtosi läpi, ja kun et onnistu, poljet jalka niin, että tanner tömisee, ja myyrät koloissaan luulevat maailmanlopun tulleen.

(Leena-Maija Rossi)

--

Niin viattomana seisot naapurin ohrapellon laidassa, sievästi aivan reunassa, ja leuat jauhavat ohraa. Suurista, kauniista silmistä kuvastuu kysymys: "Eikö näin olisi saanut tehdä?".

(Leena-Maija Rossi)

--

Ruskeiden silmien epävarma katse, puoliksi hörössä olevat korvat ja roikkuva alahuuli. Minä tiedän, että sinä tahdot minun jäävän luoksesi.

(Leena-Maija Rossi)

--

Mikä ratsastuksessa on niin ihmeellistä? Ihme on hevosessa, sen lämmössä ja turvallisuudessa, sen höyryävässä hengityksessä, sen koko olemuksessa.

(Leena-Maija Rossi)

--

Hevosen liikkeet jännittyvät, lennämme kuin tuuli. Tie vilisee, olen mukana laukassa jokaisella solullani, melkein unohdan hengittää.

(Leena-Maija Rossi)

--

Tuuli iskee meitä vasten, hajoittaa meidät sirpaleiksi ja lennättää palapelinsä osat taivaan tuuliin.

(Leena-Maija Rossi)

--

Korvat hörössä ravaat ja odotat, että roskalaatikko ilmestyy mutkan takaa. Tuhiset kuin se olisi kummitus ja lähdet karkuun. Välillä vilkuilet, ettei vain roskalaatikko ajaisi takaa. Näet asioissa aina pelottavat puolet.

(Leena-Maija Rossi)

--

Voi elämänriemua ja tulisuutta! Hevoseni syöksyy ihanan villiä pukkilaukkaa yli peltojen ja metsien, saa siivet ja inahdellen kiitää taivaan sinessä pilvenhattaralta toiselle suoraan tuuleen ja aurinkoon.

(Leena-Maija Rossi)


©2018 Pegasoksen uni - hevossivut - suntuubi.com